Thursday, December 13, 2012

Kui naine on naisele hunt...

Kuidas siis ikkagi nii, et naised ise on naistele kõige suuremaks "ärapanijaks"? Eriti huvitav on märgata seda naisõiguse küsimuste kontekstis, kus võimalikeks kasusaajateks oleks juskui ka needsamad "ärapanijad naised". Millega seletada seda, et naine on naisele hunt? 

Olen kunagi sellel teemal lugenud ühte vapustavalt head soomekeelset raamatut rootsi naistelt, mille nimi kahjuks meelde ei tulnud. Aga kõlas kuidagi: "Mingu need naised põrgusse, kes teist naist ei toeta". Ilmselt seda eesti keeles ilmunud ei ole. Otsisin veebist, aga ei leidnud. Kahju, see oli üks väärt lugemine, mis minu raamatukogust välja rändas ja tänaseni tagasi jõudnud ei ole...

Hea küll! Selle asemel leidsin Directori artikli Taivo Pajult pealkirjaga "Kas naine võib olla teisele naisele hunt?", kus autor viitab ühe naise loole, mis siinkohal väga asjalik tundub:
Filmirežissöör Margaret Heffernan, kuulus naisküsimuste asjatundja, tõdeb, et tema loengutes küsivad naised ikka ja jälle: „Miks on nii, et mu kõige vastikum ülemus on alati naisülemus?“ Tema enda kogemus kinnitab sama: 30 aastat tagasi oli ta algaja taustmaterjali koguja mainekas BBC uudisteprogrammis. Ta oli taibukas ning jõudis tihti töö enne tähtaega valmis. Vabanenud aega kasutas ta selleks, et õppida toimetama filmimuusikat.
Kui naisülemus nägi kord Margareti filmimuusikaga tegelemas, ütles ta: „Kuna sul niikuinii tööd ei ole, siis mine ja too mu riided keemilisest ära!“ Ning surus kviitungi Margaretile pihku. 
See ajab siiamaani teda vihaseks ning ta küsib endalt, kuidas saab nii olla, et teine naine solvas ja alandas teda, selle asemel et toetada ja aidata kaasa ta arengule! 
Ta vastab ise: üks põhjus on pärit ajaloost. Naisi on sajandite vältel kasvatatud ikka nõnda, et nad konkureeriksid just meeste tähelepanu nimel. Jane Austenist alates ja „Aruka blondiiniga“ lõpetades. Tööle minnes kandub see mõtteviis automaatselt sinna üle.

Kirjutise autor lõpetab oma juhtkirja alljärgnevate küsimustega: 
Aga ikkagi tundub, et üksteise teadlikku toetamist kasutatakse naiste karjääri edendamiseks liialt vähe. Kas iga naine ikka võib täna öelda, et on aidanud naiskolleegil mõnda jama ära hoida või vähemalt selle eest hoiatanud? Või peabki iga naine ainult iseenda eest seisma?

Milliseid väärtusi me siis ikkagi iseendas kanname, naised?

Loe lisaks:
Esimesed eesti naised kõnepuldis - Natalie Johanson - Pärna aasta 1882.
Õpetajate streigi eelõhtul - rohkem julgust, naised! aastal 2012.
Kasvatusteadused ja perioodika eile, täna ja homme.
Marta Sillaotsast, naistest ja loovast kirjutamisest aastal 1936.

1 comment:

Evelin Tamm said...

Meelde tuli raamatu pealkiri! "Põrgus on eriline koht naistele, kes teineteist ei aita." Peaksin selle endale uuesti tellima ja soovitan soojalt teistelegi!

Marklund, Liza & Snickare, Lotta: Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan. (Det finns en särskild plats i helvetet för kvinnor som inte hjälper varandra, 2005.) Suomentanut Sanna Manninen. Kuvitus: Monica Hällström. Helsingissä: Otava, 2006. ISBN 951-1-20640-0.

Koska naisjohtajat ovat vähemmistönä, heidän virheet huomataan erityisen hyvin; naisjohtajan täytyy olla kymmenen kertaa parempi kuin miesjohtajan (sama toimii tietysti kaikkien vähemmistöjen suhteen). Mutta nainen ei saa pärjätä liian hyvin, koska on silloin uhka myös miehille.

Jos nainen epäonnistuu, se todistaa, etteivät naiset osaa. Jos hän onnistuu, se ei paradoksaalista kyllä todista päinvastaista. Sen sijaan naisesta tulee poikkeus, joka vahvistaa säännön, jonka mukaan naiset eivät oikeastaan osaa.

Sama pätee myös muihin vähemmistöihin.

Teoksessa pohditaan aika paljon sitä, miten naisen on mahdollista (siis lähinnä mahdotonta) nousta johtavaan asemaan työpaikalla miesten maailmassa. Teoksessa on myös strategioita, joiden avulla voi nousta työpaikalla korkeampaan asemaan. Näitä strategioita nimitetään miinanraivaajan strategioiksi. Eräs keino on luoda kontakteja, ja kirjan lopussa kerrotaan, miten Albright onnistui nousemaan ulkoministeriksi nimenomaan luomiensa kontaktien avulla.

Teoksessa myös puretaan useita myyttejä, esimerkiksi se, että naisten on mahdollista keskittyä moneen eri asiaan ja miesten vain yhteen. Nainen voi tehdä monta kotityötä yhtä aikaa, mutta mies on sopivampi työelämään, jossa paneutuu vain yhteen työasiaan kerrallaan. Kirjoittajien mukaan tämä biologisena tosiasiana nähty taipumus ei pidä paikkaansa, mutta on palvellut yhteiskuntaa, jonka mielestä naisten kuuluu olla kotitöissä jakautumassa moneen eri suuntaan, ja miesten töissä, joissa pitääkin olla vain yksi asia mielessä kerrallaan. Vapauttavaa tällaiselle naishenkilölle, joka ei ole koskaan pystynyt keskittymään kuin yhteen asiaan kerrallaan.

Teos oli kiinnostavaa luettavaa, ja laittoi miettimään montaa asiaa, heti siitä alkaen, että miksi poikani vie niin paljon tilaa ja ääntä, kun taas tytön kanssa pärjää pienemmällä reviirillä. Työelämään käytännönläheiset esimerkit antavat hyvin esimerkkiä toimimiseen. Tosin kun itse työskentelen kovin naisvaltaisella alalla, ei niitä miehiä ole kollegoina kovin paljon.

Kirjutab üks soome naine oma blogis raamatut kommenteerides ja tsiteerides.

Siia kõrvale võib vaadata Eestis populaarset teatrietendust "Ürgmees", mis on nüüd youtubis nähtav. Vaatasin ka ise ja ausalt öeldes ei naernud... maitsed on erinevad.